kielimatka japani fukuoka japanin kielen kurssi

Kielimatkalla Japanissa - Kaksi kohdetta yhdellä kertaa

Tiesitkö, että kielimatkalla voi opiskella useammassa kuin yhdessä kohteessa? Yksi parhaista maista kurssikohteiden yhdistämiseen on Japani: kielimatkalla Japanissa voi kokea sekä rantakaupunki Fukuokan että pääkaupunki Tokion.

Japanin monet kasvot  -  kokemuksia kielimatkalta Tokiossa ja Fukuokassa

33-vuotias Suvi opiskeli japania sekä rantakaupunki Fukuokassa että pääkaupunki Tokiossa syksyllä 2018. Kokemuksesta tuli unohtumaton, ja Suvi oppi paitsi käyttämään japanin kieltä arjessa, myös monia hyödyllisiä niksejä Japanin matkailuun.

Jos haaveenasi on japanin opiskelu, lue alla Suvin kokemuksia Japanin kielimatkalta! Oman kielimatkan suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa, jotta matkaan ehtii valmistautua ja opiskella japanilaista kirjaimistoa. Asiakaspalvelumme auttaa löytämään parhaan reissun Japaniin!
 

Suvin matka Japaniin omin sanoin

Varasin itselleni neljän viikon aikuisten kielikurssin Japaniin syksylle 2018. Tarkoitus oli opiskella japania kaksi ensimmäistä ja lämpimämpää viikkoa aurinkoisessa rantakaupungissa Fukuokassa, ja sitten siirtyä ilmojen vähän viilennettyä pääkaupunkiin Tokioon myös kahden viikon japanin kurssille. Viimeisen viikon olin suunnitellut lomailuun, eli yhteensä olisin Japanissa 5,5 viikkoa.

Matkani ensimmäiset kaksi yötä vietin hotellissa, ja ne menivätkin uuteen ympäristöön ja aikaeroon totuttautuessa. Oli myös hyvä saapua Fukuokaan ajoissa, että ehdin etukäteen etsiä tulevan opiskelija-asuntolani sekä koulun.

Fukuokassa asuin dormissa, eli opiskelija-asuntolassa, jossa minulla oli oma huone. Huoneeseeni kuului pieni parveke, kylpyhuone ja oma jääkaappi.  Yhteisiin tiloihin kuului keittiö, ruokailualue ja olohuone, missä oli sohvia, televisio sekä luettavaa.

Fukuokan kuvagalleria

Fukuokassa kaikki oli lähellä, ja selvisin hyvin ilman mukana kannettavaa nettiä eli tasku-wifiä. Lisäksi kotona ja koulussa oli ilmainen netti. Google mapsin avulla pystyin katsomaan karttaa offline-tilassa ja selvittämään, missä olin ilman nettiäkin. Lisäksi Japanissa kaikissa Seven Eleven -kaupoissa on ilmainen netti, samoin kuin isommissa kauppakeskuksissa ja juna-asemilla.

Koulumatkoihin käytin ladattavaa Sugoca-matkakorttia, jonka ostin Hakatan juna-asemalta. Latasin siihen tarvittaessa arvoa, mutta sain kuulla myöhemmin, että olisi tullut halvemmaksi ostaa kuukausi ”aikaa” kortille.

Kielikoulussa Genkissä tutustuin ihaniin ihmisiin ympärimaailmaa. Koulussa oli joka päivä superhauskaa ja nauroimme paljon. Opiskelimme ahkerasti ja nopealla tahdilla, mutta hyvässä hengessä. Itselläni on japanin kielestä vähän pohjaa 10 vuoden takaa, joten alun nopea tahti ei hätkähdyttänyt, mutta yllätti. Muut joilla pohjaa ei ollut yhtään, joutuivat ponnistelemaan hieman enemmän.  Luokkani ikähaitari oli 15-33 vuotta.

Oppitunnit pidettiin arkisin aikavälillä 09:30-18:00. Normaali päiväni Fukuokassa alkoi yleensä aamutunneilla koulussa klo 09:30-13:10. Kouluun nappasin usein mukaan konbinista eli lähikaupasta jääkahvin ja muutaman onigirin, eli riisipallon naposteltaviksi tuntien välissä. Tunneilla ei saanut syödä, mutta juominen oli sallittu ja tuntien välissä pienillä tauoilla oli hyvä syödä vähän jotain, että jaksoi keskittyä paremmin.

Koulun jälkeen kävimme luokkalaisteni kanssa usein yhdessä lounaalla. Ruokailun jälkeen suuntasimme yleensä kahvilaan yhdessä tekemään läksyt. Läksyjen teko yhdessä oli hauskempaa ja niiden ymmärtäminen helpompaa. Läksyjen jälkeen kävimme usein pyörimässä kaupungilla, puistoissa, pelihalleilla tai leffassa. Leffassa oli hauskaa testata miten kielitaito kehittyi ja huomata, miten joka viikko ymmärsi enemmän. Viikonloppuisin matkasimme paremmille rannoille luokkalaisteni kanssa tai tutustuimme kaupungin yöelämään.

Fukuokan kaupunki on itsessään kivan pienehkö. Kaikkialle voi kävellä jos aikaa on, ja kaupunki on kaunis. Lähellä on puistoja, rantoja, kanaaleja, temppeleitä sekä ostoskeskuksia.

Tokion kuvagalleria 1

Tokioon lensin sunnuntaina, päivää ennen kurssini alkua. Tokion lentokentälle olin jo valmiiksi tilannut itselleni tasku-wifin odottamaan. Se oli helppo noutaa lentokentän postitoimistosta omalla nimelläni. Yllätyin hieman, että matka Naritan lentokentältä kaupunkiin kesti melkein 2 tuntia. Junanvaihtoja oli useita ja oikeille laitureille löytäminen matkalaukun kanssa oli hidasta. Google Mapsia voi käyttää japanissa suomen reittioppaan tavoin, ja siitä näkee hyvin millä asemilla pitää vaihtaa junaa ja mihin suuntaan.

Jostain syystä oma puhelimeni ei suostunut aina yhdistämään paikallisiin numeroihin. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä Tokion opiskelija-asuntolan ainoa englantia taitava sattui seisomaan ulko-ovella, kun saavuin talolle. Hän soitti minun puolestani majoitusvastaavalle, joka tuli esittelemään minulle paikat.

Tokiossa majapaikkani oli Shared house, eli tavallaan opiskelija-asuntola sekin. Kerroksia oli yhteensä neljä, ja ensimmäisestä kerroksesta löytyi pesutupa, keittiö ja olohuone. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli huoneita, mutta vain kakkoskerroksesta löytyi WC ja suihkukopit. Neljännessä kerroksessa oli pelkistetty kattoterassi, jossa oli lupa oleskella ja katsella kaupunkia. Minun oma huoneeni oli pieni ja hieman kostea, mutta ilmanvaihto Japanissa ei vain ole samalla tasolla kuin Suomessa. Jokaisessa huoneessa on kuitenkin ilmastointilaite, jossa on mahdollista valita kosteudenpoisto viilennyksen sijasta.

Huoneeni oli pienempi kuin Fukuokassa, mutta myös Tokiossa siihen kuului mukava sänky, pieni vaaterekki, pieni hylly, pöytä ja tuoli. Majoituksessa asui viikon kanssani samaa aikaa eräs saksalainen nainen ja kaksi saksalaista miestä. Muuten majoittujat olivat japanilaisia.

Tutustuin hyvin kanssani asuviin nuoriin miehiin kielimuurista huolimatta. Istuin usein iltaisin tekemässä kotiläksyjäni alakerrassa olohuoneessa, ja siitä tuli tapa, että paikalla olleet auttoivat ja tarkistivat päivittäin tehtäväni. Läksyjen jälkeen pidimme leffailtoja ja hengailimme yhdessä. Viikonloppuisin kävimme karaokessa, ulkona syömässä, kävelyillä ja pidimme kotibileitä. Tiedän, että olin tavattoman onnekas, sillä useat muut koulustani eivät olleet saaneet niin paljon ihania paikallisia ystäviä.

Yritin aina itse puhua paljon ja tulla toimeen vähäisellä japanillani, sillä paikalliset eivät puhuneet englantia muuta kuin muutaman sanan, jotka yleensä olivat ”kiitos, anteeksi, kyllä ja ei”.

Tokion kuvagalleria 2

Tokion kielikoulun tilat olivat pienemmät kuin Fukuokassa. Tokiossa Genki sijaitsee Shinjukussa, kauniin pienen temppelin naapurissa. Tokiossa en viettänyt niin usein vapaa-aikaa luokkalaisteni kanssa. Harrastan tanssia, joten otin paikallisiin seuroihin yhteyttä Facebookin kautta ja kävin noin kolme kertaa viikossa koulun jälkeen paikallisilla tanssitunneilla sekä viikonloppuisin seurojen tanssibileissä. Tanssin kautta tutustuin myös Tokiossa asuviin ulkomaalaisiin, joiden kanssa kävimme tanssin ohessa myös viettämässä aikaa kuumilla lähteillä.

Tokiossa siis tyypillinen päiväni oli hyvin erilainen kuin Fukuokassa. Tokiossa aamuni olivat rauhallisemmat. Koulupäiväni oli usein klo 11:25-16:10, jonka jälkeen kävin syömässä ja suuntasin tanssitreeneihin. Illalla tein läksyt kotona ennen nukkumaan menoa.

Tokiossa koulun ilmoitustaulla oli kokoajan ilmoituksia yhteisaktiviteeteista. Joka keskiviikko oli leffailta, välillä ruokailtoja, kaupunkiretkiä ym. Itse käytin myös Meetup -nimistä applikaatiota, jossa ilmoitettiin milloin mistäkin tapaamisesta, pizzaillasta ja temppelivierailusta. Siinä ideana oli juuri tutustua paikallisiin ja osallistua yhdessä erilaisiin aktiviteetteihin heidän kanssaan ja luoda kansainvälisiä ystävyyssuhteita.

Viihdyin Tokiossa ja Genkillä niin hyvin, että päädyin jatkamaan kielikurssia ja majoitusta vielä viikolla ja lentämään sitten suoraan Tokiosta kotiin. Minun kolme viikkoani Tokiossa menivät todella nopeasti, tuntui että aika vain lensi ohi. Koulussa oli hauskaa ja opin paljon, lisäksi sain paljon ihania ystäviä, joiden kanssa pidämme yhteyttä. Kokonaisuudessaan reissu oli yksi parhaimmista, mitä olen ikinä tehnyt. Tulen varmasti palaamaan Tokion Genki JACSiin uudestaan opiskelemaan japania.

Suosittelen matkaa kaikille! Japanin hälinä ja kokoaikainen vilske, melu ja ihmispaljous voi tuntua ensin raskaalta, mutta kun siihen tottuu ja sen ottaa avosylin vastaan, on kokemus mieletön. Ihmiset ovat oikeastaan hyvin samanlaisia kuin Suomessa. Ensin ollaan hieman varovaisia ja ujoja, mutta uusista ihmisistä ollaan kuitenkin kiinnostuneita ja kaikille vilpittömän ystävällisiä. Koska yhteistä kieltä ei usein ole, kannattaa hymyillä paljon ja käyttää elekieltä ja kääntäjä-sovellusta rohkeasti. Varmasti ujompikin suomalainen saa ystäviä Japanista!

Suvin vinkit Japanin kielimatkalle

  • Ennen Japaniin tuloa kannattaa opiskella jo kotona kieltä, jotta se on tuoreessa muistissa. Opiskelutahti on nopea, varsinkin alussa. Alkuun opetellaan nimi, ammatti/opiskelut, kansalaisuus ja hyvin nopeasti perään tulee myös viikonpäivät, numerot ja kellonajat.
  • Englanninkielistä apua saa koulusta, mutta opetuskieli on japani. Kaikki opettajat eivät puhu englantia.
  • Japanilaiset eivät yleisesti ottaen puhu kovin hyvin englantia. Esimerkiksi Googlen kääntäjä on korvaamaton apu arjessa. Aplikaation avulla voi ottaa myös kuvan tekstistä, ja Google kääntää tekstin.
  • Myöskään taksikuskit eivät puhu englantia, joten jos käytät takseja, käytä Google Mapsia ja ota vaikka screenshot osoitteesta mihin olet menossa, jotta voit näyttää sen kuskille.
  • Tallenna osoitteet ja puhelinnumerot suuntanumeroineen puhelimeen ennen matkaa, että jos jokin tilanne tulee eteen, ei sinun tarvitse kaivaa papereita esiin.
  • Matkalaturi puhelimelle on erittäin hyödyllinen. Matkustamiseen menee paljon aikaa, ja Japanissa kaikki käyttävät puhelinta julkisissa.
  • Taskuwifi kannattaa hankkia, jotta nettiä voi käyttää vapaasti. Sen voi googlettaa jo etukäteen ja tilata lentokentälle tai majapaikkaan odottamaan sinua.